Taiteen kentällä on viime vuosina herätty pohtimaan syvällisemmin valtarakenteita ja kulttuurista omimista. Antirasistinen työote ei tarkoita luovuuden rajoittamista, vaan tietoista reflektiota ja vastuunkantoa.
Mitä antirasismi tarkoittaa taiteilijalle?
Antirasistinen työote lähtee siitä oletuksesta, että rasismi ei ole vain yksittäisten ihmisten asenteita, vaan rakenteellinen järjestelmä. Taiteilijana tämä tarkoittaa oman positioinnin tunnistamista: millaisia etuoikeuksia minulla on, ja miten ne näkyvät työssäni?
Kulttuurinen omiminen vs. arvostus
Kulttuurien välinen vuoropuhelu on rikkaus, mutta raja omimisen ja arvostuksen välillä on häilyvä. Keskiössä on kuitenkin:
· Läpinäkyvyys omista vaikutteista
· Yhteistyö alkuperäisyhteisöjen kanssa
· Taloudellinen korvaus, kun toisen kulttuurin aineksia käytetään kaupallisesti
· Kyky ottaa vastaan kritiikkiä ja muuttaa toimintaa
Konkreettisia toimintatapoja on monenlaisia, mutta omassa arjessa olen huomannut seuraavat käytännöt toimiviksi:
1. Tarkastele materiaalejasi – Kenen tarinoita kerrot, ja kuka hyötyy?
2. Kutsu antirasistisia ääniä mukaan – perusta lukupiirejä, kutsu konsultoimaan
3. Anna tilaa – älä vie toisten kulttuurien edustajilta mahdollisuutta kertoa omia tarinoitaan
4. Jatkuva kouluttautuminen – antirasismi ei ole saavutus vaan prosessi
Lopuksi vielä muistutus meille kaikille:
Antirasistinen ote ei ole sensuuria eikä hyvesignalointia. Se on tapa tehdä taiteesta oikeudenmukaisempaa, moniäänisempää ja aidosti uutta luovaa. Kun rasismin rakenteita purkamaan pyrkivä työote ei ole näkyvä osa taiteellista prosessia, taide toistaa väistämättä vallitsevia hierarkioita.
Taiteen tehtävä on haastaa, kuvitella toisin ja rakentaa siltoja. Antirasistinen työote on yksi työkalu tähän tehtävään.
0 kommenttia